Mitä on pörssi?

Hyvin tuottoisa päivä. Makaan kotona kuumeessa ja päätin alkaa lohkoa sijoituselefanttia. Lisäintoa antoi avattu palkkakuittini josta huomasin, että maksuun oli tulossa elämäni ensimmäinen lomaraha talviloman tiimoilta. En ole menossa lomailemaan kotia kaemmaksi, joten se raha saa olla ensisijoitukseni. Avokkini on koko illan vastannut kysymyksiini, vääntänyt rautalangasta kohdat joita en ole ymmärtänyt ja kerrannut ja kerrannut. Tunsin itseni melko lapsekkaaksi kysyessäni, mitä on pörssi?

Joku näppärä voi tarttua nyt kirjoitusvirheeseen käyttäessäni sanaa mitä mikä sanan tilalla, mutta virhe on laskelmoitu. Minä tiedän kyllä mikä on pörssi. Pörssistä ostetaan osakkeita. Ja useimmat yritykset haluavat listautua pörssiin. Minä kuitenkaan en tiedä mitä pörssi pitää sisällään, miten sinne päästään, miten siellä toimitaan, mikä on indeksi, entä mikä ero on OMX Helsinki_PI:llä ja OMX Helsinki 25:sella, mitä ovat kaikki nuo miinusmerkkiset prosentit ja mistä ne johtuvat. Paljon informaatiota joka on kuin lentokoneen ohjaintaulu -sitä täytyy osata lukea.

Pörssi on jokamiehen tori.fi. Julkinen kauppapaikka ja Helsingin pörssin alias OMX:n omistaa Nasdaq OMX Group. Tämä ajatus poiki ajatuksen: voiko itse pörssiä ostaa osakkeina? Tutkimisen arvoinen ajatus, mutta jää takaraivoon.

Olen pohtinut paljon sitä, miten sijoittaja tekee ostopäätöksen. Mitä asioita selvittää jotta tietää onko osake ostamisen arvoinen. Tämän kysymyksen äärellä törmäsin P/E-lukuun (price/earnings). P/E luku lasketaan seuraavalla tapaa:  pörssissä olevien osakkeiden kokonaisarvo jaettuna yrityksen viime
vuoden voitto. Alle 15 on merkki halvasta ja tuottavasta osakkeesta. Mitä korkeampi arvo on, sitä kalliimpi osake on todelliseen arvoonsa nähden. Kaikennäköinen osakehypetys nostaa osakkeen markkinahintaa. Toisinsanoen ostat kalliilla osaketta jolla ei ole mainittavaa tuottoa. Toisaalta P/E lukua ei kannata tuijottaa jos ostettava osake on tuoreesta ja kehittyvästä yrityksestä. Tällaisen yrityksen osakkeet saa halvalla tuottamattomuudesta huolimatta ja yritys voi kehittyä vuosien varrella vaikka millaiseksi kultakaivokseksi. Avokkini vertasi osakekauppoja elämänkumppanin etsintään, täytyy olla muitakin mittareita kuin P/E luku. Eihän puolisoakaan valita pelkästään pituuden vuoksi. Hänen mielestään mietin liikaa osakeanalyysin teknistä puolta, pitäisi vain ostaa aloilta joista tiedän jotakin (esim. oma alani) tai sijoittaa uusiin innovaatioihin. Haluan kuitenkin aidosti ymmärtää mitä teen ennenkuin laitan rahaani likoon, enhän hyppää kallioltakaan veteen ilman, että ensin tutkin  minkä syvyistä kohdassa on. Jonkinsorttinen taju siitä mitä on tekemässä, täytyy olla.

Juttelin tänään myös äitini (jonka kanssa emme koskaan puhu rahasta) kanssa ja yllätyksekseni kuulin, että hän on jo vuosia sijoittanut osakkeisiin ja rahastoihin pankin kautta. Ihan näin helppoa ja riskitöntä tapaa en kaipaa, mutta täytyy tutkia kuitenkin asiaa. Googlen hakusana: mitä osakkeita aloittelijan kannattaa ostaa vei osinkotuottoa.fi sivustolle, joka paljastui itseasiassa pikavippifirman rahoittajaksi. Korkotuotto oli paketointu nätisti osinkotuoton vaatteisiin ja menetät B-luokan osakkeesi arvonnousun mikäli lopetat sijoittamisen. Joskin näinköhän tällaisessa rahan lainaamisessa edes on mitään osaketta? Kuulostaa turvalliselta siinä mielessä, että saat aina omasi takaisin 8% vuosikorolla. Jos ei käy Trustbuddyt? Pitänee tuotakin asiaa tutkia useamman keskusteluketjun siivittämänä, ettei perusta näkemystä muutamaan negatiiviseen kokemukseen.

Olo on aika moniselitteinen. Informaatioähky tulee aika vähästä, Muutama päivä palkkapäivään ja sijoitettavan rahan saapumiseen eikä ole vielä mitään tunnetta siitä, että tietäisin mitä tehdä tai mitä haluaisin ostaa. Fantista on irronnut ehkä varvas?

Päivä jona viimein aikuistuin!

Uskokaa tai älkää, mutta se oli vauva.fi laatukeskustelu asuntojen hinnoista, joka oli kuin pikalannoite yhä vielä lapsen kengissä sinnittelevälle sielulleni. Aamulla olin vielä tietoisesti huoleton ja iloisen homssuinen pankkitilini ikuinen kiusanhenki ja aamupäivällä suu muikeesti avonaisena työtietokoneen näyttöä tuijottava päämäärätietoinen ja huolestunut rouvashenkilö. Kulmat asiankuuluvasti rutulla. #Anteeksi työnantaja, että vilkaisin vauvapalstaa työaikana :/

Olen jo tovin kokenut määrittelemätöntä elämäntuskaa ja stressiä ja huolestuneisuutta. Oikeastaan koko elämäni jos ollaan oikein rehellisiä.
Ensin opiskelin ja olin huolissani löydänkö koskaan työpaikkaa.
Sitten olin työtön ja huolissani -epätoivoisuuteen asti- löydänkö koskaan vakityötä, kokotyötä ja palkalla joka ei jättäisi suuhun makua orjatyövoimasta.
Sitten sain työn ja olin huolissani mielenterveydestäni, sillä työ oli kovin stressaavaa. Jouduin vaihtamaan työpaikan 2v jälkeen stressifaktorin takia. Sekin stressasi.
Uusi työ olikin sitten normaali. Kiirettä toki piti, mutta kukaan ei sättinyt ja huutanut virheistä. Olo oli normaali. Kunnes tajusin päässeeni työelämään vasta 32 vuotiaana, ilman aiempaa mahdollisuutta säästää, hankkia omaisuutta ja mikä tärkeintä ilman eläkekertymää. Huoleeni ei auttanut edes se, että keskustelupalstoilla minua lohdutettiin sillä, että eläkeikään mennessä järjestelmä tuskin on enää edes pystyssä.

Näen vanhuuteni sillan alla, likainen käsi torilla ropoa pyytämässä. Minun tulevaisuuden kuvitelmissa Hursti on lopettanut leipäjononsa, Kela ja sosiaalivirasto on kaatunut polvilleen pakolaistulvan saattelemana, työeläkkeet ovat kuivuneet kiinteistösijoittamiseen ghettoutuneilla alueilla joissa vain palavat autot valaisevat suomalaista yötä. Avopuolisoni on kuollut ja kuopattu ja hänen perintönsä on siirtynyt verisukulaisille, itselläni ei ole lapsia jotka voisivat avustaa. Olen täydellisen kiistattoman yksin ja tämän tulosyhteiskunnan ulos sylkemä vanhus.

Tarvitseeko ihmetellä, etten ole ollut hirveän onnellinen vuosiin? Ja en ole edes tajunnut mistä olen ollut huolissani. Tai että olen ollut huolissani.

Kasvoin aikuiseksi vartissa. Ja minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinlainen säästösuunnitelma. Eikä mikään pelkkä säästösuunnitelma vaan suunnitelma jolla olisi tarkoitus tehdä vähän lisätuottoakin.

Tehdäänpä selväksi se, että olen oikeasti ikääni nähden hyvin lapsekas. En ole koskaan edes ajatellut, että voisin säästää. Nykytilanteenikin on, että kaikki mikä tulee myös menee. Työttömyyden jäljiltä on yhä velkoja joita suoritan päästäkseni nollapisteeseen josta voisi vain päästä ylöspäin. En ole myöskään useamman ihmisen mielestä mikään hyvä rahankäyttäjä, mutta se selittyy enemmän sillä, että raha ei ole oikeastaan koskaan ollut ystäväni. Se on aina ollut se nopea ja etäinen vieras pankkitililläni. Olen kuluttanut sitä etukäteen eikä se oikein koskaan ole halunut pysähtyä luokseni. Arvat ja lottokupongit eivät koskaan ole tuottaneet pesämunaa ja iso osa osa-aikatyöstä ja satunnaisista hankkeista ovat tuottaneet rahaa menojen verran ellei vähemmänkin.

Olen myös superhuono matematiikassa. Koulutukseni on kulttuurinalalta eikä se sisältänyt mitään yhteiskunnallisia tai markkinoinnillisia osioita. Olen siis täysin tietämätön sillä osa-alueella mitä aion nyt lähitulevaisuudessa tehdä! Osakesijoittamista. Ihan itse.

Syy miksi  päätin kirjoittaa tällaista pilipaliblogia (ihan tosi, hanki sijoitusvinkkisi muualta) on se, että sisäistän itse asiat paremmin kirjoittamalla, Tämä on puhtaasti opiskeluun ja muistiinpanojen tekoon. Jos joku haluaa seurata holtitonta menoani popkorniviihteen sektorilla, be my guess. Mutta enemmän arvostan näkökohtia, ohjeita, suunnan vinkkaamista. Kaikennäköistä osallistumista. Joudun aloittamaan itse ihan pohjalta. En tunne edes termejä, sijoittamisen muotoja, miten sijoittaa, missä sijoittaa. Tarvitsen muiden kokemusta ja ääntä. Google on varmaan lähitulevaisuudessa suurin ystäväni.

Kuten jo listasin, minussa on paljon huonoja ominaisuuksia. Joku saattaisi jo ajatella, että parempi unohtaa. Mutta...minä myös tunnen itseni, onnistun lähes aina asioissa joihin vain paneudun ja jotka motivoivat. Lisäksi minulla on vaisto. Kunhan alan ymmärtää taulukoita, yritysten vuosikertomuksia, budjetteja, korkoprosentteja ja muita vastaavia, pystyn käyttämään vaistoani. Lisäksi, en pelkää riskejä. Jälkimmäinen toki ei ole pelkästään hyve -varsinkaan jos ei tiedä mitä tehdä.

Mitä tarkoitusta tämä sijoitusinto nyt sitten palvelee?
Eläkepäiviä. Tällä hetkellä minulla ei ole kiinnostusta asunnon ostoon suuren velkavivun ja varttuneen ikäni takia. Mikäli onnistun sorttaamaan osakkeeni jollain ihmeellä jopa tuottaviksi, ehkä sitten. Minulla ei ole vaikeuksia ajatella elämää vuokralaisena yleisesti pidetystä rahanhukasta  huolimatta. Raha on tarkoitettu käytettäväksi ja kiertämään. Vuokralaisena on tietty vapaus, mutta aion käsitellä asuntosäästämistä erillisenä kirjoituksena myöhemmin. Toistaiseksi olen tyytyväinen jos eläkeläisenä kykenen maksamaan vuokrani, syömään ja kuluttamaan normaaliin tapaan ja matkustelemaan jonkin verran.

Sitten ei muuta kuin paloittelemaan elefanttia nimeltä sijoittaminen.