Päivä jona viimein aikuistuin!

Uskokaa tai älkää, mutta se oli vauva.fi laatukeskustelu asuntojen hinnoista, joka oli kuin pikalannoite yhä vielä lapsen kengissä sinnittelevälle sielulleni. Aamulla olin vielä tietoisesti huoleton ja iloisen homssuinen pankkitilini ikuinen kiusanhenki ja aamupäivällä suu muikeesti avonaisena työtietokoneen näyttöä tuijottava päämäärätietoinen ja huolestunut rouvashenkilö. Kulmat asiankuuluvasti rutulla. #Anteeksi työnantaja, että vilkaisin vauvapalstaa työaikana :/

Olen jo tovin kokenut määrittelemätöntä elämäntuskaa ja stressiä ja huolestuneisuutta. Oikeastaan koko elämäni jos ollaan oikein rehellisiä.
Ensin opiskelin ja olin huolissani löydänkö koskaan työpaikkaa.
Sitten olin työtön ja huolissani -epätoivoisuuteen asti- löydänkö koskaan vakityötä, kokotyötä ja palkalla joka ei jättäisi suuhun makua orjatyövoimasta.
Sitten sain työn ja olin huolissani mielenterveydestäni, sillä työ oli kovin stressaavaa. Jouduin vaihtamaan työpaikan 2v jälkeen stressifaktorin takia. Sekin stressasi.
Uusi työ olikin sitten normaali. Kiirettä toki piti, mutta kukaan ei sättinyt ja huutanut virheistä. Olo oli normaali. Kunnes tajusin päässeeni työelämään vasta 32 vuotiaana, ilman aiempaa mahdollisuutta säästää, hankkia omaisuutta ja mikä tärkeintä ilman eläkekertymää. Huoleeni ei auttanut edes se, että keskustelupalstoilla minua lohdutettiin sillä, että eläkeikään mennessä järjestelmä tuskin on enää edes pystyssä.

Näen vanhuuteni sillan alla, likainen käsi torilla ropoa pyytämässä. Minun tulevaisuuden kuvitelmissa Hursti on lopettanut leipäjononsa, Kela ja sosiaalivirasto on kaatunut polvilleen pakolaistulvan saattelemana, työeläkkeet ovat kuivuneet kiinteistösijoittamiseen ghettoutuneilla alueilla joissa vain palavat autot valaisevat suomalaista yötä. Avopuolisoni on kuollut ja kuopattu ja hänen perintönsä on siirtynyt verisukulaisille, itselläni ei ole lapsia jotka voisivat avustaa. Olen täydellisen kiistattoman yksin ja tämän tulosyhteiskunnan ulos sylkemä vanhus.

Tarvitseeko ihmetellä, etten ole ollut hirveän onnellinen vuosiin? Ja en ole edes tajunnut mistä olen ollut huolissani. Tai että olen ollut huolissani.

Kasvoin aikuiseksi vartissa. Ja minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinlainen säästösuunnitelma. Eikä mikään pelkkä säästösuunnitelma vaan suunnitelma jolla olisi tarkoitus tehdä vähän lisätuottoakin.

Tehdäänpä selväksi se, että olen oikeasti ikääni nähden hyvin lapsekas. En ole koskaan edes ajatellut, että voisin säästää. Nykytilanteenikin on, että kaikki mikä tulee myös menee. Työttömyyden jäljiltä on yhä velkoja joita suoritan päästäkseni nollapisteeseen josta voisi vain päästä ylöspäin. En ole myöskään useamman ihmisen mielestä mikään hyvä rahankäyttäjä, mutta se selittyy enemmän sillä, että raha ei ole oikeastaan koskaan ollut ystäväni. Se on aina ollut se nopea ja etäinen vieras pankkitililläni. Olen kuluttanut sitä etukäteen eikä se oikein koskaan ole halunut pysähtyä luokseni. Arvat ja lottokupongit eivät koskaan ole tuottaneet pesämunaa ja iso osa osa-aikatyöstä ja satunnaisista hankkeista ovat tuottaneet rahaa menojen verran ellei vähemmänkin.

Olen myös superhuono matematiikassa. Koulutukseni on kulttuurinalalta eikä se sisältänyt mitään yhteiskunnallisia tai markkinoinnillisia osioita. Olen siis täysin tietämätön sillä osa-alueella mitä aion nyt lähitulevaisuudessa tehdä! Osakesijoittamista. Ihan itse.

Syy miksi  päätin kirjoittaa tällaista pilipaliblogia (ihan tosi, hanki sijoitusvinkkisi muualta) on se, että sisäistän itse asiat paremmin kirjoittamalla, Tämä on puhtaasti opiskeluun ja muistiinpanojen tekoon. Jos joku haluaa seurata holtitonta menoani popkorniviihteen sektorilla, be my guess. Mutta enemmän arvostan näkökohtia, ohjeita, suunnan vinkkaamista. Kaikennäköistä osallistumista. Joudun aloittamaan itse ihan pohjalta. En tunne edes termejä, sijoittamisen muotoja, miten sijoittaa, missä sijoittaa. Tarvitsen muiden kokemusta ja ääntä. Google on varmaan lähitulevaisuudessa suurin ystäväni.

Kuten jo listasin, minussa on paljon huonoja ominaisuuksia. Joku saattaisi jo ajatella, että parempi unohtaa. Mutta...minä myös tunnen itseni, onnistun lähes aina asioissa joihin vain paneudun ja jotka motivoivat. Lisäksi minulla on vaisto. Kunhan alan ymmärtää taulukoita, yritysten vuosikertomuksia, budjetteja, korkoprosentteja ja muita vastaavia, pystyn käyttämään vaistoani. Lisäksi, en pelkää riskejä. Jälkimmäinen toki ei ole pelkästään hyve -varsinkaan jos ei tiedä mitä tehdä.

Mitä tarkoitusta tämä sijoitusinto nyt sitten palvelee?
Eläkepäiviä. Tällä hetkellä minulla ei ole kiinnostusta asunnon ostoon suuren velkavivun ja varttuneen ikäni takia. Mikäli onnistun sorttaamaan osakkeeni jollain ihmeellä jopa tuottaviksi, ehkä sitten. Minulla ei ole vaikeuksia ajatella elämää vuokralaisena yleisesti pidetystä rahanhukasta  huolimatta. Raha on tarkoitettu käytettäväksi ja kiertämään. Vuokralaisena on tietty vapaus, mutta aion käsitellä asuntosäästämistä erillisenä kirjoituksena myöhemmin. Toistaiseksi olen tyytyväinen jos eläkeläisenä kykenen maksamaan vuokrani, syömään ja kuluttamaan normaaliin tapaan ja matkustelemaan jonkin verran.

Sitten ei muuta kuin paloittelemaan elefanttia nimeltä sijoittaminen.